Lupuksen yhteydessä rokotuksia suositellaan useimmiten, mutta niihin liittyy joitakin varotoimia.

Rokottamista olisi vältettävä mahdollisimman paljon taudin ollessa aktiivinen, mutta se on mahdollista tarvittaessa.

Pitkäaikaisen kortikosteroidihoidon, yli 10 mg prednisonia päivässä, ja erityisesti immunosuppressiivisen hoidon yhteydessä elävät heikennetyt rokotteet ovat vasta-aiheisia, koska on olemassa riski voimakkaasta reaktiosta rokotteelle (rokote keltakuumetta, varicella zosteria, vihurirokkoa, tuhkarokkoa ja sikotautia vastaan). Suun kautta otettavia polio- ja BCG-rokotteita, jotka ovat myös eläviä rokotteita, ei koskaan suositella aikuisiässä.

Kortikosteroidien ja erityisesti immunosuppressiivisten lääkkeiden käyttö voi heikentää rokotteiden tehoa, mutta ne eivät ole vasta-aiheita niiden käytölle (lukuun ottamatta eläviä heikennettyjä virusrokotteita).

Joitakin rokotteita suositellaan erityisesti, etenkin jos immunosuppressiivista hoitoa on määrätty pitkäksi aikaa: rokotus COVID-19:tä vastaan, influenssarokotus, pneumokokkirokotus.

Koska papilloomavirusinfektiot ovat yleisempiä lupuspotilailla, nuorille lupuspotilaille voidaan tarjota HPV-rokotusta mieluiten ennen ensimmäisiä seksisuhteita.

Paljon on puhuttu lupuksen tai muiden autoimmuunisairauksien ilmaantumisen tai puhkeamisen riskistä hepatiitti B -rokotuksen jälkeen. Epidemiologiset tutkimukset eivät ole vahvistaneet varmaa yhteyttä. Jos ammatillisista syistä tai altistumisriskin vuoksi rokottaminen hepatiitti B:tä vastaan on tarpeen, se on mahdollista. Joskus tarvitaan kuitenkin useampia pistoksia, jotta rokotuskattavuus olisi riittävä.