Lupus alkaa yleensä oireiluna vähitellen muutaman päivän tai viikon kuluessa: väsymys, joskus kuume, nivelkipu, iho-oireet, rintakipu, hengenahdistus....

Mutta joissakin tapauksissa vain yksi kliininen oire on vallitseva.

Tauti alkaa usein ihovaurioilla, joita esiintyy 50-75 prosentilla potilaista taudin edetessä.

Nämä ihovauriot syntyvät auringolle altistumisen tai joskus yksinkertaisesti ultraviolettivalolle altistumisen seurauksena.

Tähän voi sisältyä:

- Ihon liiallinen reaktio, johon liittyy punoitusta, kuten ihon palaminen kohtalaisen auringolle altistumisen jälkeen: tätä kutsutaan valoherkkyydeksi.

- Perhosen muotoinen punoitus kasvoissa (perhosihottuma). Tämä ihottuma sijaitsee symmetrisesti poskipäissä, nenänselässä ja joskus otsalla. Tämä punoitus voi levitä kaulalle, kämmenselkiin ja kyynärvarsiin.

- "Diskoidi" lupus aiheuttaa kroonisia pyöreitä punaisia läiskiä, jotka valitettavasti arpeutuvat.

- Joissakin tapauksissa taudin alussa esiintyy nivelkipuja. Nämä ovat tulehduksellisia nivelkipuja, jotka häiritsevät unta ja joille on ominaista kivulias jäykistyminen erityisesti silloin, kun niveliä käytetään ensimmäisen kerran aamulla. Vaikka voidaankin puhua polyartriitista (tai tulehdusreumasta), nivelturvotus on harvinaisempaa kuin nivelreuman aikana. Nivelkipua esiintyy pääasiassa käsissä ja ranteissa. Toisin kuin nivelreumassa, tähän niveltulehdukseen ei liity nivelten tuhoutumista. Nivelet muuttuvat jälleen kivuttomiksi taudin laantuessa (eli remissiossa) hoidon avulla.

- Joskus tauti voi paljastua tulehduksena, joka vaikuttaa keuhkoja ympäröiviin kalvoihin (keuhkopussintulehdus) tai sydämeen (sydänpussintulehdus).

- Muissa tapauksissa tauti voi alkaa munuaisvauriolla, joka ilmenee proteiinien (proteinuria) tai punasolujen (hematuria) esiintymisenä virtsassa. Tämä munuaisvaurio ilmenee usein heti, kun lupus diagnosoidaan lapsilla.

- Muut oireet ovat mahdollisia, mutta harvinaisempia: neurologiset, psyykkiset, ruoansulatuskanavan oireet (haimatulehdus, hepatiitti...), sydän- ja verisuonitautien oireet (sydämen läppien vaurioituminen, sydänlihastulehdus (myokardiitti), valtimo- tai laskimotromboosi, jota kutsutaan myös laskimotulehdukseksi).

Kun nämä ensimmäiset kliiniset oireet ilmenevät, verinäyte on yleensä se, joka osoittaa systeemisen lupuksen olemassaolon. Lähes kaikilla potilailla on tässä vaiheessa suuria pitoisuuksia autovasta-aineita, joita kutsutaan tumavasta-aineiksi. Tumavasta-aineita spesifisemmät DNA-vasta-aineet auttavat paljon diagnoosin tekemisessä..