Kyllä, lupus voi johtaa munuaisvaurioon, mutta lapsia lukuunottamatta se on melko harvinaista.

Yleiset lupuksen muodot puhkeavat pääasiassa ihoalueille ja niveliin aiheuttaen ihovaurioita ja nivelkipuja. Jos näitä muotoja hoidetaan nopeasti ja riittävästi (yleensä synteettisellä malarialääkkeellä (hydroksiklorokiini), kortisonilla pieninä annoksina rajoitetun ajan ja tarvittaessa lisäämällä metotreksaattia edellisten hoitojen lisäksi), niihin ei ehkä koskaan liity muita sairauksia.

Jos munuaisvaurioita ei esiinny lupuksen alkuvaiheessa, ne ovat harvinaisempia useiden vuosien jälkeen. Sitä on kuitenkin syytä mitata säännöllisesti virtsatutkimuksella, koska lupuksen aiheuttama munuaisvaurio ei aluksi aiheuta mitään oireita, ei myöskään munuaiskipua. Tummaihoiset ja aasialaiset potilaat ovat alttiimpia munuaiskomplikaatiolle.

Lupuksen munuaistulehdus näkyy proteiinien (albuminuria tai proteinuria) ja/tai punasolujen (hematuria) esiintymisenä virtsassa. Albumiinia ja verta mitataan virtsasta useammin lapsilta kuin aikuisilta. Se voidaan tehdä helposti yleislääkärin toimesta tai sairaalassa pikatestillä, jotka ovat liuskatestejä virtsasta. Tämä on erittäin herkkä seulontatutkimus, joka olisi tehtävä vähintään 6 kuukauden välein ja joskus paljon useammin taudin alussa, erityisesti silloin, kun natiivien DNA-vasta-aineiden määrä on korkea tai komplementin määrä on vähentynyt. Laboratoriossa virtsanäytteestä tai 24 tunnin virtsasta tehtävä proteinuria-analyysi on tarkempi.

Jos albumiinin ja/tai veren mittaustulos on negatiivinen, se tarkoittaa, että merkittävää munuaisvauriota ei ole. Jos tutkimus on positiivinen, on ensin tarkistettava virtsan jatkotutkimuksella, että proteiinin ja/tai veren esiintyminen liittyy lupukseen. Itse asiassa myös virtsatieinfektio tai huonosti tehty virtsan keräys kuukautisten aikana voi tehdä testistä positiivisen. Jos albumiinin ja/tai veren esiintyminen liittyy lupukseen, lääkäri ehdottaa munuaisbiopsiaa, joka tehdään yleensä pistämällä paikallispuudutuksessa ja ultraääniseurannalla. Samasta munuaisesta otetaan kaksi millimetrin kokoista palaa, jotka analysoidaan mikroskoopilla. Antikoagulanttihoidon yhteydessä biopsia voidaan tehdä kaulan suonen kautta, jossa on ohjain, joka laskeutuu munuaisen suoneen näytteenottoa varten, jolloin verenvuotoriskiä voidaan rajoittaa. Molemmissa tapauksissa munuaisbiopsia ei yleensä ole kovin kivulias tutkimus (paikallispuudutuksen aiheuttamaa haittaa lukuun ottamatta), koska munuaisen sisällä ei ole hermoja. Biopsian jälkeen munuaisverenpurkauman riski on pieni.

Tämä tärkeä vaihe mahdollistaa munuaisten analysoinnin mikroskoopilla ja munuaisvaurion laajuuden määrittämisen.

Koska munuaisvaurio on diffuusi eli levinnyt koko munuaisen alueelle, muutaman millimetrin koepala antaa tietoa kahden munuaisen yleistilasta.

Albumiinin esiintyminen virtsassa lupuksen aikana voi johtua lievästä munuaisvauriosta, joka ei välttämättä vahingoita munuaisia. Vakava vaurio voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan, jos tehokasta hoitoa ei saada. Munuaisbiopsia on siksi olennaisen tärkeä hoidon ohjaamisessa.