Taustahoito on hoito, joka vaikuttaa immuunijärjestelmään ja johtaa lupussairauden kehittymisen muuttumiseen pitkällä aikavälillä. Tähän luokkaan voidaan sisällyttää monia lääkkeitä, joilla on vain yksi yhteinen tekijä: taudin luonnollisen kehityksen muuttaminen.

Hydroksiklorokiini

Tämä lääke kuuluu synteettisten malarialääkkeiden luokkaan. Hydroksiklorokiini on erittäin tärkeä lääke lupuksen hoidossa. Sen vaikutusmekanismia tunnetaan huonosti, mutta sen uskotaan vaikuttavan immuunivasteen useilla tasoilla ja muokkaavan sitä..

Kortisoni

Kortisoni on lääke, jota käytetään tulehduksen torjuntaan taudin aktivoitumisen aikana. Se on myös lääke, joka voi muuttaa tiettyjen immuunisolujen, kuten lymfosyyttien, toimintaa ja siten vähentää lupuksen aktiivisuuden merkkejä. Sellaisenaan se on siis myös aineellinen hoito. Sinun tulisi kuitenkin välttää sen pitkäaikaista käyttöä, ja lääkäri ohjaa lääkkeen käytön hitaaseen lopettamiseen.

"Klassiset" immunosuppressantit

Niillä pyritään vähentämään lupuksen yhteydessä havaittavaa immuunijärjestelmän hyperaktiivisuutta ja rajoittamaan annettavia kortikosteroidiannoksia ("kortisonin säästäminen").

Tärkeimmät lupuksen hoitoon käytettävät immunosuppressantit ovat:

- metotreksaatti

- atsatiopriini

- syklofosfamidi

- mykofenolaattimofetiili ja sen lähisukulainen mykofenolihappo

- takrolimuusi

Metotreksaattia käytetään pääasiassa vakaviin nivelvaurioihin ja joihinkin ihomuotoihin.

Atsatiopriiniä, syklofosfamidia ja mykofenolihappoa määrätään lupukseen, jossa on vakavia sisäelinoireita (munuaisvaurioita, neurologisia vaurioita).

"Uudet" immunomodulaattorit, joita kutsutaan biologisiksi lääkkeiksi.

Biologinen valmiste on täsmälääke, joka kohdistuu solussa hyvin tarkkaan "biologiseen" kohteeseen, tiettyyn elimistön rakenteeseen joka on valittu, koska se vaikuttaa autoimmuunisairauksiin liittyviin mekanismeihin.

Belimumabi on laskimonsisäinen biologinen lääke, jolla on myyntilupa ja jota käytetään, kun systeeminen lupus on edelleen hyvin aktiivinen tavanomaisesta hoidosta huolimatta. Lääke voidaan myös antaa ihonalaisesti. Belimumabia voidaan käyttää myös proliferatiivisen munuaiskerästulehduksen yhteydessä ja yli 5-vuotiaille lapsille. Tämä biologinen valmiste on monoklonaalinen vasta-aine, joka kohdistuu Blys-nimiseen proteiiniin. Tällä proteiinilla on merkitystä B-lymfosyyttien kehityksessä.

Rituksimabi on toinen B-lymfosyyttejä vastaan suunnattu biologinen lääke, jota voidaan joskus käyttää joidenkin lupuksen vaikeiden muotojen hoidossa.

Anifrolumabi on monoklonaalinen vasta-aine, joka kohdistuu tyypin I interferonireseptoreihin. Se moduloi systeemisen lupuksen usein lisääntynyttä interferonivastetta. Se on tarkoitettu lisähoitona sellaisten aikuispotilaiden hoitoon, joilla on keskivaikea tai vaikea, ja aktiivinen autovasta-ainepositiivinen systeeminen lupus erythematosus (SLE), vaikka he saavat tavanomaista hoitoa.