On otettava huomioon useita hyvin erilaisia näkökohtia.

Jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa lupusta. Geneettisesti alttiilla ihmisillä tiettyjen lääkeaineiden pitkäaikainen käyttö voi laukaista lupuksen, joka useimmiten paranee lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Siksi tuntuisi loogiselta kieltää nämä lääkkeet potilailta, joilla on "spontaani" lupus (tuntemattomasta syystä), koska pelätään, että tauti pahenee, vaikka tällainen riski on hyvin pieni.

Lääkärit välttävät esimerkiksi karbamatsepiinin tai minosykliinin määräämistä, ellei vaihtoehtoista hoitoa ole. Yleisesti käytettyjä lääkkeitä, esimerkiksi korkean kolesterolin tai verenpainetaudin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä voi kuitenkin pelkäämättä käyttää.

Estrogeenia sisältävät ehkäisypillerit, pieninäkin annoksina, eivät aiheuta lupusta, mutta voivat pahentaa sitä. Ne ovat siksi vasta-aiheisia, etenkin jos veressä on fosfolipidivasta-aineita, koska tromboosin riski on suurentunut.

Ibuprofeeniksi kutsuttu ei-steroidinen tulehduskipulääke (NSAID) voi joskus hyvin nopeasti laukaista voimakkaita päänsärkyjä ja joskus jopa "kemiallisen" aivokalvontulehduksen (ilman mikrobeja), erityisesti lupuspotilailla. Tämä resepti-vapaa lääke on siksi vasta-aiheinen tapauksessasi.

Jotkin lääkkeet, kuten fenobarbitaali (epilepsialääke) tai rifampisiini (tuberkuloosilääke), kiihdyttävät kortisonin tuhoutumista elimistössä. Jos niitä käytetään, lääkärisi lisää siksi ennaltaehkäisevästi kortisoniannosta, jotta lupuksen aktivoituminen ei pääse tapahtumaan.

Jos käytät suun kautta otettavaa antikoagulanttilääkitystä, monet tällaiset lääkkeet voivat horjuttaa INR-arvoasi (International Normalised Ratio). Keskustele asiasta lääkärisi kanssa.