Tarkkaan ottaen nykyään ei ole olemassa hoitoa, joka poistaisi lupuksen "ikuisesti", mutta useimmissa tapauksissa lupusta on mahdollista hoitaa siten, että henkilö voi elää normaalia elämää lupuksen ollessa "oireeton" pitkiä aikoja. Joissakin tapauksissa lupus voi "hävitä" spontaanisti, erityisesti vaihdevuosien jälkeen, mutta ei kaikissa tapauksissa. Yksikään lääkäri ei kuitenkaan voi nykyään sitoutua "parantamaan" systeemistä lupusta, koska nykyiset hoidot, mukaan lukien nykyaikaiset biologiset hoidot, tähtäävät ensisijaisesti taudin hallintaan. Vielä ei ole olemassa hoitoa, joka korjaisi lupuksen alkuperäisen laukaisijan "lopullisesti".

Itse asiassa parantumisessa on kaksi "astetta", jotka on erotettava toisistaan:

Kaikkien oireiden häviäminen (usean vuoden ajaksi), kun hoidot on lopetettu (ensin lopetetaan kortikosteroidit, sitten hydroksiklorokiini). Tämä on melko yleistä noin 50-55 vuoden iässä eli vaihdevuosien jälkeen.

Myös ennen vaihdevuosia tapahtuvaa toipumista on kuvattu, erityisesti immunosuppressiivisen hoidon jälkeen. Varovaisuussyistä puhutaan pitkittyneestä remissiosta, koska veressä säilyy usein edelleen tumavasta-aineita. Niiden pysyvä negatiivisuus, joka muodostaa "todellisen paranemisen", on mahdollista mutta paljon harvinaisempaa.

Useimmissa tapauksissa hoito auttaa pitämään taudin matalalla aktiivisuustasolla ja poistaa suurimman osan sen vaikutuksista. Säännöllinen seuranta, jatkohoidon huolellinen noudattaminen ja varotoimenpiteet, kuten auringolle altistumisen välttäminen, ovat kuitenkin edelleen erittäin tärkeitä.