Lupusta sairastavilla, jotka sairastuvat tromboosiin (hyytymä laskimo- tai valtimoverisuonessa), erityisesti fosfolipidivasta-aineoireyhtymän yhteydessä voidaan määrätä antikoagulantti- eli verenohennushoitoa.

Miten tätä hoitoa yleensä seurataan?

Aluksi käytetään hepariiniin perustuvaa antikoagulaatiota (useimmiten pienimolekyylistä hepariinia (LMWH)), joka vaikuttaa hyvin nopeasti. LMWH:ta annetaan yhtenä tai kahtena injektiona päivässä 12 tunnin välein. Hyvin usein LMWH:ta seuraa suun kautta otettava antikoagulantti, joka kuuluu K-vitamiinin antagonistien (VKA) ryhmään, kuten varfariini ja harvemmin asenokumaroli.

Nämä lääkkeet toimivat estämällä tiettyjen hyytymisproteiinien synteesiä. VKA:n antikoagulanttivaikutus on siten viivästynyt. Tämän viiveajan vuoksi hepariinia on pidettävä muuttumattomana annoksena niin kauan kuin on tarpeen, eli kunnes INR (International Normalized Ratio) on halutulla terapeuttisella alueella kahden peräkkäisen päivän ajan.

INR mitataan verinäytteestä, jonka avulla VKA:n käyttöä voidaan seurata ja mukauttaa (VKA-hoitoa lukuun ottamatta normaalin henkilön INR on 1). Koska yksilöiden välinen vaihtelu on huomattavaa, VKA:n annos on ehdottomasti yksilöllinen.

Hoidon tasapaino saavutetaan joskus vasta useiden viikkojen kuluttua. Annostuksen muuttamisen jälkeen INR-tarkistuksia tehdään säännöllisesti, kunnes INR-arvo vakiintuu.

Fosfolipidivasta-aineoireyhtymän aikana INR-tavoite on laskimotromboosissa 2-3 ja valtimotromboosissa 3-3,5. Nykyään on saatavilla muita antikoagulantteja (suoria oraalisia antikoagulantteja, joilla on anti-Xa:n aktiivisuus), jotka eivät vaadi INR:n seurantaa, mutta niiden teho on arvioitava lupuksessa, erityisesti fosfolipidivasta-aineoireyhtymän yhteydessä. Niitä ei suositella ensisijaiseksi hoidoksi.

Antitromboottiset hoidot, joita johtaa pieniannoksinen aspiriini, estävät "verihiutalehyytymän" muodostumista. Nämä hoidot vaikuttavat välittömästi, ja aspiriinin tapauksessa ne kestävät jopa 10 päivää lopettamisen jälkeen. Antitromboottinen lääkitys ei edellytä biologista seurantaa. Aloitusannos on useimmiten tasapainoannos (aspiriinin osalta usein alle 100 mg).

Kun viillät itseäsi, verihiutaleet kasautuvat (kuin tiilet) ja tukkivat haavan. Jos otat aspiriinia, verenvuoto jatkuu pidempään, kun saat vuotavan haavan.