Lupuksen hoitoon kuuluu useita hoitokeinoja:

Lääkkeet (ks. liite 4): Nämä ovat molekyylejä, joiden tarkoituksena on vähentää tai moduloida immuunijärjestelmän yliaktiivisuutta ja tulehdusta.

Nivel-ja ihomuodoissa käytetään: kipulääkkeitä (analgeetteja), ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä (NSAID), synteettisiä malarialääkkeitä, joskus matalaa kortikosteroidihoitoa ja/tai metotreksaattia viikoittaisena annoksena, jos lupus keskittyy niveliin.

Vaikeisiin sisäelinrasvan (eli viskeraalisiin) muotoihin käytämme seuraavia: Kortikosteroidihoito ja immunosuppressiiviset hoidot, erityisesti munuaiskerästulehduksessa eli glomerulonefriitissä tai vakavissa neurologisissa vaurioissa.

Terveellinen elämäntapa

Potilaiden on opittava välttämään tekijöitä, jotka voivat aktivoida lupuksen:

Vältä altistumista auringolle ja UV-säteilylle yleensä: pitkien hihojen ja hatun käyttäminen on suositeltavaa, ja ennen kaikkea on käytettävä vahvoja aurinkovoiteita..

Varo estrogeenejä sisältäviä ehkäisymuotoja.

Lopeta tupakointi, sillä tupakointi lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä, vähentää hydroksiklorokiinin tehoa ja jopa lisää lupuksen riskiä.

Ota lääkkeesi, erityisesti kortisonilääkkeet...

Lääkehoidon toteutuminen määräysten mukaisesti on tärkeää: lupus on krooninen sairaus, ja usein potilaat keskeyttävät ajan mittaan useita lääkkeitä, pääasiassa väsymisen vuoksi. Tämä enemmän tai vähemmän pitkittynyt hoidon keskeyttäminen (huono sitoutuminen) aiheuttaa merkittävän riskin lupussairauden aktivoitumiseen ja sen mukana myös kielteisiin seurauksiin.

Potilaan terapeuttinen valistus on siksi olennaisen tärkeää. Potilaiden on osattava tunnistaa lupuksen uudelleenaktivoitumisen varoitusmerkit. Tämä on yksilöllinen oppimisprosessi, sillä merkit saattavat vaihdella henkilöstä toiseen.